Viimeiset kaksi lukemaani kirjaa ovat olleet luvattoman huonoja. Eivät sisältönsä suhteen, vaan toinen suomennoksensa ja toinen oikoluvun puutteen takia.

Tuo ensimmäinen lukemani kirja oli Philip Normanin Rolling Stones. Suorastaan vilisemällä kirjoitus ja käännösvirheitä. Osa, mutta hyvin pieni osa, on ehkä selitettävissä murre-eroilla, mutta kyllä minusta kääntäjän pitäisi edes se kohdekieli jotenkin osata.

Toinen oli kotimainen Olli Lindin Lapseni on tapettu. Aihe hyvä ja tärkeä. Erittäinkin. Mutta miksei tätä ole oikoluettu? Monia monia asioita oli toistettu lähes sanasta sanaan samoilla lauseilla jopa samalla sivulla ja viimeistään seuraavalla sivulla.

Suunnattoman ärsyttävää kun muuten hyvä asia on pilattu silkalla huolimattomuudella. Ja tämähän pätee muuhunkin kuin kirjallisuuteen.