Ottaa päähän, päähän ottaa.
Tili tuli tili meni. Pakolliset laskut on maksettu. Rahaa jäi sen verran, että en taaskaan tiedä, miten kuukausi kituutetaan. Semminkin kun on parin viikon perästä Helsingin reissu, joka vie väkisinkin suunnilleen 150 euroa, ellei enemmän
.
Paskaa paskaa paskaa.

Juu, kyllä. Palkankorotusta on pyydetty, ja se on tulossakin. Pakkohan se on, kun palkka ei täytä mitään vähimmäisminimiköyhällistötulorajoja. Mutta kun aikataulu tuntuu venyvän. Ymmärrän syynkin. Yritys uudistuu lähes tyystin tykkänään. Ihan seinistä lähtien. Mutta kyllä minä oon sitä mieltä, että mun palkankorotus (ja iso) pitäis olla ekana kaikkien asianosallisten prioriteettilistalla. Perkele. Pakko taas huomenna marista aiheesta, vaikka tiedänkin että asia hukkunee taas kaiken muun suunnittelun alle. En ylikilttinä ihmisenä haluaisi ruveta liitolla yms uhkailemaan, mutta en kyllä enää kuukausia odottele, kun rupean vittumaiseksi ämmäksi.

On siellä töissä kivaakin ollut. Huonoa ei muuta oikeastaan olekaan, kuin tuo olematon palkka. Mutta olin typerä kun möin itseni liian halvalla. Mutta kun olin tyhmä, kiltti ja tietämätön. Ja siitä, jos mistä tässä maailmassa sakotetaan.

No, niistä hauskoista piti kirjoittaa. Niitä seiniä tosiaan on tarkoitus kaataa, ja rakentaa pari uutta toisiin paikkoihin. No herra toimitusjohtaja oli tehnyt joitakin kaavailuja joita yhdessä katselimme. Minä sitten tietenkin tyrmäsin ne, ja esitin itse paremmat. Tulos: sosiaalitilat + sauna ja pukuhuone, uusi myymälä ja toimisto järjestetään uudelleen tismalleen, kuten ehdotin. Hauskaa leikkiä arkkitehtia datanomikoulutuksella. Varsinkin kun saisi arkkitehdin palkan... tai edes sen datsunin. En malta odottaa, että pääsen uusia kalusteita valkkaamaan.